keskiviikko 6. joulukuuta 2017

Kohti Jeesuksen Teresan runojen semantiikkaa 2





Runojen semantiikan lähestymisen alkuperäislähteenä käytetty teosta:
The Collected Works of St. Teresa of Avila.
Volume Three: The Book of Her Foundations, Minor Works.
Translated by Kieran Kavanaugh, O.C.D. and Otilio Rodriguez, O.C.D.
ICS Publications. Institute of Carmelite Studies. Washington D. C. 1985.










11.

Jeesuksen syntymälle
 

Ah, paimenet vartioivat
pitäen huolta laumastaan!
Katso, sinulle syntyy Karitsa,
Kaikkivaltiaan Jumalan Poika!

Ryhdy nyt varjelemaan häntä
kun hän tulee köyhänä ja halveksittuna,
ettei susi vie häntä mennessään.
Ennen kuin alat ylistää Häntä,
tuo minulle tuo paimensauva, Gil.
Vakaasti tartun siihen
ja estän Karitsan kaappaamisen.
Näethän, että Hän on Kaikkivaltias Jumala?

Tyynny, sydämeni, sillä olen ihmeissäni
surun ja ilon yhteisen liiton tähden.
Jos ensin tänään Jumala syntyy,
miksi Hän sitten astuu tuonelaan?
Oi, vaikka Hän on vain ihminen,
Hänen käsissään on elämä!
Nostakaamme katseemme Karitsaan,
Kaikkivaltiaan Jumalan Poikaan.

Miksi he ensin vetoavat Häneen
ja pian sen jälkeen käyvät sotaan Häntä vastaan?
Uskon, Gil, että kuitenkin parempi on näin,
että Hän palasi Egyptistä omaan maahansa.
Syntien tähden kaikki me olemme pakolaisia,
mutta kaikki hyvyys on Hänen kädessään,
sillä Hän tuli kärsimään tähtemme,
Tämä tosi Kaikkivaltias Jumala.

Hänen kärsimystään tunnemme niin kovin vähän.
Voi, kuinka totta ihmisistä!
Hyötyä tavoitellessamme
me unohdamme syntisyytemme.
Mutta näetkö, kuinka siitä huolimatta
Hän uudistuu suuren laumansa Paimenena?
Väkevää kuitenkin se on,
että Kaikkivaltias Jumala astui tuonelaan.



 

12.


Jeesuksen syntymän hetkellä 
 

Gil, tänään tulee meidät pelastamaan
paimenpoika, meidän kaltaisemme,
ja kuitenkin Kaikkivoipa Jumala!

Hän vapauttaa meidät
Saatanan vankilasta;
Hän on sukua Brasille,
Mengalle ja Llorentelle.
Oi, Hän on Kaikkivoipa Jumala!

Jos Hän on Jumala,
miksi hänet myytiin ja ristiinnaulittiin?
Näethän Gil, viattomana kärsiessään
hän kukisti synnin.
Hän on Kaikkivoipa Jumala.

Uskon, että näin Hänen syntyvän
niin kauniista paimentytöstä.
Jos Hän on Jumala,
miksi Hän tahtoi olla köyhän väen seurassa?
Etkö näe, että Hän on Kaikkivoipa Jumala?

Älkäämme enää epäilkö
vaan palvelkaamme Häntä.
Llorente, koska Hän tuli kuolemaan tähtemme,
kuolkaamme mekin Hänen tähtensä.
Hän on Kaikkivoipa Jumala.




13.


Kristuksen syntymäjuhlalle

Koska rakkaus
on suonut meille Jumalan,
pelkoon ei ole syytä,
me kaksi kuolkaamme.

Isä on antanut meille
Ainokaisen Poikansa,
joka syntyy tänään kurjaan talliin.
Oi, niin hän astuu maailmaan.
Suuri on ilomme,
sillä nyt ihminen on Jumala!
Pelkoon ei ole syytä,
me kaksi kuolkaamme.

Katso, Llorente,
katso miten suurella rakkaudella
viaton tulee kärsimään
täällä kylmyydessä.
Hän jättää herruutensa,
sillä Hän on Jumala:
Pelkoon ei ole syytä,
me kaksi kuolkaamme.

Kerro Pascual, miksi Hän
raivasi esteet niin kunniallisesti
yllään vain karkeat vaatteet
hylättyään rikkaudet?
Seuratkaamme Häntä
etsiessämme köyhää polkua;
Tämän vuoksi Hän tuli ihmiseksi.
Me kaksi kuolkaamme.

Mitä voimme antaa vastalahjaksi
Hänelle niin suuresta teosta?
Niin julmasti sivalsivat
ankarat ruoskaniskut.
Niin syvä suru
meidän tähtemme!
Jos tämä on totta,
me kaksi kuolkaamme.

Onko Hänen vastustajillaan valta
ylitse Kaikkivaltiaan Jumalan?
Hän maistaa kuolemaa
pahanilkisen väen kädestä.
Llorente, jos tämä on totta,
meidän on kaapattava Hänet omaksemme.
Etkö näe, että tätä Hän tahtoo?
Me kaksi kuolkaamme.





14.

Lapsi-Jumalan syntyessä 
 

Katso, Gallejoni, kuka tulee.
He ovat enkeleitä
aamun enteenä.

Korvissani humisee
paimenlaulun sävelmä.
Katso, Bras, päivä koittaa.
Menkäämme paimentytön luokse.
Katso, Gallejoni, kuka tulee.
He ovat enkeleitä
aamun enteenä.

Onko neitsyt pormestarin tytär,
vai kuka hän on?
Hän on Isän Jumalan tytär,
joka loistaa kuin tähti.
Katso, Gallejoni, kuka tulee.
He ovat enkeleitä
aamun enteenä.




15.

Ympärileikkaus
 

Hän vuotaa verta,
tottako, Dominguillo!
Miksi en tätä tiedä!

Kysyn sinulta,
miksi vanhurskas tuomitaan,
vaikka viaton Hän on
ilman merkkiäkään pahuudesta?
Suuri on Hänen intohimonsa!
Mutta tiedä syytä en,
oi Dominguillo,
miksi Hän niin hartaasti rakastaa minua!

Kun Hän sitten syntyi,
miksi he niin raskaasti kiusasivat Häntä?
Kyllä, siksi hän kuoli vain,
että karkottaisi pahuuden meistä.
Oi Dominguillo, uskoni on,
että mahtava Paimen
Hänen osansa on olla!

Varmaankin olet nyt jo nähnyt,
että Hän on lapsi synnitön?
Brasillo ja Llorente,
he ovat kertoneet minulle:
Suuri on hänen menetyksensä,
joka ei osaa sallia rakkautta,
oi Dominguillo!




16.

Toinen ympärileikkauksesta


Tämä poikalapsi tulee itkien.
Katso, Gil, Hän kutsuu sinua.

Taivaasta Hän saapui maan päälle
lopettamaan sotimisemme.
Mutta taistelu raivoaa yhä
ja Hänen verensä virtaa.
Katso, Gil, Hän kutsuu sinua.

Hänen rakkautensa on väkevää,
mutta äänettömästi Hän kyynelehtii.
Hänen rohkeutensa kasvaa,
sillä Hänen on määrä johtaa.
Katso, Gil, Hän kutsuu sinua.

Miten suuren hinnan Hän maksaakaan,
sillä jo niin nuorella iällä
Hänen verensä vuodatetataan.
Voi, myös meidän olisi parempi itkeä!
Katso, Gil, Hän kutsuu sinua.

Onko Hänen todella pakko kuolla,
sillä kotonaan Hän olisi turvassa?
Näetkö, Gil, että Hän on tullut
ärjyvän leijonan hahmossa?
Katso, Gil, Hän kutsuu sinua.

Sano Pascual, mitä oikein tahdot?
Miksi huudat ja pilkkaat?
Rakasta Häntä, sillä Hän rakastaa sinua
ja värisee kylmässä sinun tähtesi.
Katso, Gil, Hän kutsuu sinua.




17.

Loppiaisena 
 

Nyt kun tähti
loistaa meille,
laumani, liittykäämme
Kuninkaiden seuraan.

Yhdessä käykäämme
tervehtimään Messiasta.
Näemme profetian
sanojen totetutuneen:
Viimein näinä päivinämme
Hän on saapunut.
Laumani, liittykäämme
Kuninkaiden seuraan.

Kallisarvoiset lahjat
nyt tuokaamme Hänelle
kun Kuninkaat tulevat
innoitusta täynnänsä.
Tänään neitsyt saa iloita,
tuo mahtava paimentyttönen.
Laumani, liittykäämme
Kuninkaiden seuraan.

Llorente, älä enää epäile
viisastellen järjelläsi
vaan tutustu Jumalaan,
sillä Hän on tuo poika.
Hänelle kuuluu sydämeni,
sillä Hänelle olen kiitollinen.
Laumani, liittykäämme
Kuninkaiden seuraan.




18.

Ristille
 

Oi Risti,
elämäni miellyttävä siesta,
ole kutsuni vieraiden viihtyä.

Sinun suojaavan merkkisi alla
jopa heikoimmistakin
tulee vahvoja!
Oi, kuolemamme vastakohta,
joka virvoitat eloon niin taitavasti.
Sinä, joka kesytät leijonan
ja teet sen vaarattomaksi:
Ole kutsuni vieraiden viihtyä.

Hän, joka ei sinua rakasta, on vanki
ja vailla tietoakaan vapaudesta;
Ne, jotka synnin teitä ensin kuljettuaan
lähestyvät sinua, pelastuvat.
Oi, tämä on siunattu Valtakunta,
jossa pahuudella ei ole leposijaa,
ole kutsuni vieraiden viihtyä.

Sinä rohkaiset meidät vapauteen
pitkän vankeutemme jälkeen.
Niin kallisarvoisella lääkkeellä
sinä uudistit minut synnin pauloista.
Yksin Jumalassa tämä keino
iloon ja riemuun on olemassa.
Ole kutsuni vieraiden viihtyä.




19.

Ristin tie 
 

Ristillä
on elämä ja lohdutus.
Se yksin on tie,
joka johtaa taivaaseen.

Taivaan ja maan Herra
on ristillä.
Sen on merkkinä ilosta suuressa rauhassa.
Vaikka sota raivoaa hetken,
risti karkottaa kaiken pahuuden,
joka maan päällä vallitsee.
Se yksin on tie,
joka johtaa taivaaseen.

Ristiltä morsian
sanoo Rakkaalleen:
Tämä on kallisarvoinen palmupuu,
johon tahdon kiivetä;
Sen hedelmät maistuvat
paratiisin Jumalalta:
Se yksin on tie,
joka johtaa taivaaseen.

Tämä risti on pyhä;
Se on oliivipuu niin rakas,
jonka öljy voitelee meidät
ja antaa meille valon.
Sieluni, ota tämä risti,
joka lohduttaa minua suuresti.
Se yksin on tie,
joka johtaa taivaaseen.

Tämä risti on vehreä puu,
jota morsian ikävöi.
Sen viileässä varjossa
neito nyt istuu
nauttien Rakkaastaan,
Taivaallisesta Kuninkaasta.
Se yksin on tie,
joka johtaa taivaaseen.

Sielu, joka kokonaan
on antautunut Jumalalle,
on nyt todella vapaa
ja vihdoin risti on
hänen elämänsä
ja lohdutuksensa.
Se yksin on tie,
joka johtaa taivaaseen.

Niistä ajoista alkaen
kun Vapahtaja antoi itsensä ristille
risti on ollut
sekä suloinen että kunniallinen.
Kivun ja kärsimyksen keskellä
on elämää ja lohdutusta;
Juuri tämä on turvallisin tie,
joka johtaa taivaaseen.



20.

Ristin rakastaminen
 

Vaivaa täynnänsä on matka taivaaseen,
Karmelin nunnat.

Ristiä syleillen
seuratkaamme Jeesusta,
sillä Hän on meille sekä tie että valo
lohdutuksia tulvillaan,
Karmelin nunnat.

Vartioi niitä kolmea lupausta
enemmän kuin omia silmiäsi,
sillä tuhat harmia
täynnä surua ja tuskaa on tiellämme,
Karmelin nunnat.

Kuuliaisuuden lupaus
on suuren tieteen merkki.
Ainoastaan vahinkoa saadaan aikaan
jos sitä vastustetaan.
Esteetön tie Jumalan taivaaseen se on,
Karmelin nunnat.

Suurella huolellisuudella pitäkää
siveyden lupaus.
Etsikään ainostaan Jumalaa,
ympäröikää toinen toisenne Hänellä,
älkääkä kaivatko mitään maallista,
Karmelin nunnat.

Köyhyyden lupaukseksi kutsuttu
avaa taivaan portit;
Säilyttäkää se kaikessa puhtaudessa,
että täydellisyytenne olisi ylitsevirtaavaista,
Karmelin nunnat.

Me voitamme kaikki kulkumme esteet
seuraten uskollisesti tätä tietä
ja vihdoin saamme levon
perillä taivaan ja maan Luojan luona,
Karmelin nunnat.


torstai 23. marraskuuta 2017

Kohti Jeesuksen Teresan runojen semantiikkaa 1














Runojen semantiikan lähestymisen alkuperäislähteenä käytetty teosta:

The Collected Works of St. Teresa of Avila.

Volume Three: The Book of Her Foundations, Minor Works.

Translated by Kieran Kavanaugh, O.C.D. and Otilio Rodriguez, O.C.D.

ICS Publications. Institute of Carmelite Studies. Washington D. C. 1985.









JOHDATUS JEESUKSEN TERESAN RUNOIHIN





Kenen tahansa, joka lukee Ristin Johanneksen hengellisiä tutkielmia, täytyy lukea myös hänen runojaan, sillä hänen proosateoksensa ovat läheisesti yhteydessä hänen runouteensa. Pyhä Teresa sen sijaan piti hengelliset tutkielmansa erillään runoudestaan, minkä seurauksena on, että viimeksimainittu on kärsinyt tietenlaisesta neglektoinnista.

Teresan kutsumuksesta kirjoittaa runoutta on säilynyt hänen merkittävä lausunto hänen Elämäni-teoksessaan: ”Voi Jumala, auta minua! Millaista sielun onkaan kun se on tässä tilassa! Se haluaisi olla kaikkina kielinä ylistääkseen Herraa...Tunnen henkilön, jota ei pidetty runoilijana, mutta joka loihti yllättäin joitakin syvältä kouraisevia säkeitä, joissa hän ilmaisi vaikuttavasti tuskansa. Hän ei sepittänyt noita säkeitä älynsä keinoin vaan pikemminkin hän sai nauttia niin suloisen tuskan lahjoittamasta loistosta, että matkallaan kohti Jumalaa hän valitti sitä näin”(Luku 16, no. 4). Rakkauden impulssit, kipu rakastetun poissaolosta, ilo hänen läsnäolostaan, kuolemankaipuu ja jopa viha elämää kohtaan: Nämä kaikki ovat yleisiä teemoja rakastajien keskuudessa ja erityisesti mystikkojen, suurten Jumalan rakastajien keskuudessa. Kiihkeiden rakkauden hetkiensä aikana Teresa ei ollut kiinnostunut kirjoittamaan runoja häntä itseään varten; Hän kirjoitti ne mystisen tulen purkauksina, joita hän ei kyennyt enää pidättelemään sydämessään.


Mutta tämä ei ole ainoa niistä olosuhteista, joiden vallitessa hän tunsi tarvetta ilmaista itseään säkein. Hänen lyyris-mystillisten runoutensa ohella Pyhä Teresa kirjoitti myös didaktis-hengellistä runoutta. Sanalla sanoen hän hyödynsi runoutta keinona hänen hengellisten tytärtensä kasvatustyössä. Syvästi herkistyneenä tuhansiin tapahtumiin ympärillään hän nautti oivallustensa ilmaisemisesta säkein. Hän ymmärsi runouden ja sen rytmien sekä äänteiden vangitsevan ja suggestiivisen voiman ja käytti sitä tehdäkseen vaikutuksen hengellisten tytärtensä sydämiin syvällisillä uskonnollisen ja hengellisen elämän opetuksillaan. Samalla hän ilahdutti heitä sanataiteen rytmiikaan ja soinnin tajullaan. Teresa siis ymmärsi, että runous voi olla jotakin nautittavaa. Hän kiitti veli Lorenzoa tämän lähettämistä säkeistä ja virkistyksestä, jonka hän löysi lukiessaan hänen riimejään. Teresa oli erityisen iloinen kun nunnat muunsivat hänen omat säkeensä musiikiksi ja lauloivat niitä hartaina.



Tuttaviensa mielissä Teresa oli oivallinen runoilija. Padre Julián de Avila, joka kulki Teresan matkassa monilla hänen läpi Espanjan, kirjoitti siitä, kuinka Teresa toistuvasti viihdytti matkatovereitaan sepittämällä runoja ja hänen mukaansa nämä runot olivat mitä hienoimpia. Lähestyessämme kriittistä arviota Teresan runojen ansioista, nykyisin kuitenkin löytyy myös mielipiteiden eroavuuksia. Esimerkiksi kaksi kirjallisuuskriitikkoa, jotka hiljattain ovat lähestyneet tätä kysymystä, on tullut täysin erilaisiin johtopäätöksiin Teresan runoudesta. Angel Custodio Vega uskoo, että mystisessä runoudessaan Teresa on saavuttanut subliimeja korkeuksia, mutta Victor de la Conchan mukaan Teresa on runoilijana mitä keskinkertaisin. Mitä tahansa ajattelemmekin Teresan runoudesta, varmaa kuitenkin on, että hän on kirjoittanut helposti lähestyttävään ja kansantajuiseen tyyliin, joka merkillepantavan yksinkertainen ja spontaani.



Kun esitetään kysymys, kuinka monta runoa Madre Teresa sepitti, voidaan vastaukseksi esittää ainoastaan spekulointia. Aivan varmasti kaikki Teresan runoista ei ole säilynyt meidän päiviimme, emmekä varmuudella tiedä edes säilyneiden runojen tarkkaa lukumäärää. Ne Teresan runot, jotka ovat nyt varmuudella tiedossamme, muodostavat suhteellisen pienen lukumäärän verrattuna siihen, mikä olisi niiden lukumäärä tuntiessamme ne kaikki. Mariá de San Josén mukaan Teresa sepitti monia balladisia runoja niistä moninaisista tapahtumista, joita sattui hänen matkoillaan luostareiden perustamiseksi. Ana de la Encarnación todistaa, että Teresa suhtautui pyhimyksiin hartaudella ja sepitti säkeitä laulettavaksi heidän muistopäivinään. Ana de Jesús vakuuttaa, että joulun pyhien aikana Teresa sepitti sanoja lauluihin nunnien laulettavaksi. Tähän voidaan lisätä, että luultavimmin lukuisia Teresan runoja ei oltu alunperin kenties kirjoitettu ylös lainkaan vaan hän sepitti ne saman tien välitettäväksi eteenpäin suullisena perimätietona ja täten hän osallistui omalla panoksellaan kunkin muistojuhlan viettoon.



Ne paperipalat, joille Teresan runot kirjoitettiin, olivat sekä helppoja levittää että helppoja kadottaa. Näin ollen meillä ei enää juurikaan ole Teresan runojen alkuperäisiä käsikirjoituksia. Hiljattain kuitenkin Teresa-tutkija Tomás Alvarez löysi joistakin italialaisista luostareista ensimmäiset nykyisin tunnetut käsikirjoitusfragmentit Teresan runoista. Tämä löydös valaa tutkijoihin uskoa, että vielä lisää samanlaista saattaa löytyä.



Mitä tulee kopioihin, merkittävimpiä niistä ovat ne, jotka laati Padre Andrés de la Encarnación ja joita säilytetään käsikirjoituksena no. 1400 Biblioteca Nacional de Madridissa. Padre Andrésille annettiin vuonna 1754 tehtäväksi etsiä käsiinsä kaikki Teresan kirjoitukset Espanjan arkistoista ja kirjastoista. Modernit editiot Teresan runoista perustuvat juuri Padre Andrésin laatimaan kopioon. Alkuperäisten käsikirjoitusten puuttuminen ja Teresan runouden sekoittuminen toisten karmeliittojen runouteen ovat nostaneet esiin kysymyksen Teresaan yhdistettyjen kirjoitusten autenttisuudesta, mikä koskee varsinkin joidenkin runojen autenttisuutta. Kriitistä tutkimusta tämän kysymyksen parissa on syytä edelleen tehdä. Me olemme valikoineet tähän käännökseen ne runot, jotka Tomás Alvarez sisällytti espanjankieliseen editioonsa, ja olemme kiitollisia isä Adrian J. Clooneylle hänen panoksestaan tämän niteen runojen englanninkielisten tulkintojen suhteen. Sen sijaan, että uhraisimme käännöksessä säkeiden semantiikan espanjankielisistä runoista löytyvän metriikan ja riimityksen hyväksi, kääntäjä on pyrkinyt tarjoamaan tulkinnan, joka sekä semanttisesti tarkka että lyyrinen.



K.K. 








 



1.



Toiveissa ikuinen elämä 

 



Elän elämättä itsessäni

ja sillä tavoin elän toivossa,

kuolen koska en kuole.



Koska ollessani erossa rakkaudesta

kuolen rakkauden tähden,

elän nyt Herrassa,

joka haluaa minut itselleen.

Hän kaiversi sydämeeni

kun annoin sen Hänelle:

Kuolen koska en kuole.



Tässä jumalaisessa rakkauden

vankilassa, jossa elän,

Jumalani on vankini.

Sydämeni on vapaa

näkemään vangitsija-Jumalani

ja innoitus pulppuilee sydämessäni,

kuolen koska en kuole.



Oi, kuinka väsynyt olen elämään!

Tämä pakolaisuus on niin raskasta!

Tämä vankeus ja nämä kahleet,

joilla sielu on kahlittu!

Kaipaus kulkea vain eteenpäin

tuo tullessaan niin hirvittävän murheen,

kuolen koska en kuole.



Voi, kuinka katkeraa on elämä

kun Herrasta ei riemuita!

Rakkaus on suloinen,

mutta pitkä odotus ei ole.

Oi Jumala, ota pois tämä taakka,

joka on raskaampi kuin teräs.

Kuolen koska en kuole.



Ainoastaan tällä varmuudella

kuolen, että eläisin,

sillä kuolemisessani

minun toivoni elää on vahva.

Kuolema, joka tuo elämän,

älä enää odotuta, vaikka minä odotan:

Kuolen koska en kuole.



Näe, kuinka väkevä on rakkaus.

Elämä, älä vaivaa minua.

Näe, kuinka kaikki mikä jää,

hukkaa sinut saadakseen sinut.

Tule siis, suloinen kuolema,

joka kostat lempeästi,

kuolen koska en kuole.



Tämä elämä ylhäällä

on todellinen elämä,

mutta elämästä ei nautita

ennen kuin se kuolee.

Kuolema, älä ole nuiva;

Kuolemalla elämä on taas mahdollinen,

kuolen koska en kuole.



Elämä, mitä voin antaa

Jumalalleni, joka elää minussa,

ellen juuri luopua sinusta

kokonaan Hänen hyväkseen?

Kuolemalla tahdon saavuttaa

Hänet, joka on ainoa etsimäni:
Kuolen koska en kuole.




























2.



Jumalan käsissä





Olen Sinun ja syntynyt Sinua varten,

mitä tahdot minua koskien?



Majesteetillinen Hallitsija,

Rajaton viisaus,

Lempeys, joka miellyttää sieluani;

Ylhäinen Jumala, Hyvyyden Olento,

katso tähän niin viheliäiseen.

Hän laulaa rakkaudesta sinuun:

Mitä tahdot minua koskien?



Sinun, sinä minut teit.

Sinun, sinä minut pelastit.

Sinun, sinä minut kestit.

Sinun, sinä minut kutsuit.

Sinun, sinä minua odotit.

Sinun, en kulkenut harhaan.

Mitä tahdot minua koskien?



Hyvyyden Herra, mitä minusta tahdot?

Mitä tämän poloisen on määrä tehdä?

Mikä on se työ,

jonka tämän syntisen orjan on lupa tehdä?

Katso minuun, Suloinen Rakkaus,

Suloinen Rakkaus, katso minuun.

Mitä tahdot minua koskien?



Sinun käteesi

asetan sydämeni,

kehoni, elämäni ja sieluni,

syvät tunteeni ja kiintymykseni,

Puoliso – Vapahtaja suloinen,

itseni nyt uhraan sinulle,

mitä tahdot minua koskien?



Anna minulle kuolema ja elämä,

sairaus ja terveys anna,

anna kunnia ja häpeä,

sota tai hyrskyinen paikka,

heikkous tai täysi voima.

Kyllä, näiden vuoksi kysyn:

Mitä tahdot minua koskien?



Anna minulle rikkaus tai puute,

ilo tai tuska,

onnellisuus tai synkkyys,

taivas tai helvetti,

suloinen elämä, alaston aurinko,

annan Sinulle kaiken.

Mitä tahdot minua koskien?



Suo minulle rukous jos tahdot niin

tai jos et niin tahdo: Sitten aavikko;

Anna minun elää hartauden yltäkylläisyydessä

tai anna minun elää kuivuudessa.

Yksin sinussa, Kaikkivaltias Majesteetti,

löydän rauhan,

mitä tahdot minua koskien?



Anna minulle viisautta

tai, jos rakkaus niin vaatii, tietämättömyyttä,

yltäkylläisyyden vuosia

tai vuosia nälän ja hädän.

Pimeys tai auringonvalo,

siirrä minut tänne tai sinne:

Mitä tahdot minua koskien?



Jos tahdot minun levätä,

kaipaan sitä rakkauden tähden;
Tai jos tahdot minun uurastavan,

kaipaan kuolla työtä tehden:
Suloinen rakkaus sanoo

missä, miten ja milloin.

Mitä tahdot minua koskien?



Golgata tai Kirkastusvuori minulle anna,

autiomaa tai hedelmällinen maa;

Kärsivän Jobin kohtalo

tai rintaasi vasten painautuva Johannes;

Katkeraa tai hedelmäistä viiniä,

mitä ikinä Sinä vain tahdotkin:

Mitä tahdot minua koskien?



Voin olla Joosef kahleissa

tai Egyptin maaherra,

Daavid kipujen keskellä

tai korkeuksiin kohotettuna,

meren nielemä Joona

tai pelastettu Joona:

Mitä tahdot minua koskien?



Voin olla hiljainen tai puhuva,

hedelmällinen tai maho,

voin kärsiä Lain osoittamista haavoistani

tai iloita lempeässä Ilosanomassa;

Kuljenpa murhetta kantaen tai ylistäen,

Sinä yksin asut minussa:

Mitä tahdot minua koskien?



Olen Sinun ja Sinua varten olen syntynyt:

Mitä tahdot minua koskien?















3.



Sanoista ”Dilectus Meus Mihi”




Antautuneena ja itseni antaneena

saan vastalahjaksi tämän:

Rakkaani on minun

ja minä hänen.



Minun sieluni lankesi

kun lempeä saalistaja

haavoitti ja kukisti minut

rakkauden käsivarsillaan:

Uuden elämän saaden

tein vaihtokaupan:

Rakkaani on minun

ja minä hänen.



Sillä nuolella, jonka hän jännitti jousellaan

rakkautta täynnänsä,

minun sieluni

yhdistyi Luojaansa.

Mitään muuta rakkautta en tahdo.

Rakkaani on minun

ja minä hänen.




















4.


Rakkaudellinen keskustelu 
 



Jos lempeä Sinulla on minulle,

se on kuin lempeni Sinulle.

Jumalani, mikä pidättelee minua?

Voi, mikä viivyttää Sinua?

-Sielu, mikä on kaipauksesi minua koskien?

-Jumalani, ei mikään muu kuin nähdä Sinut.

-Mitä pelkäät enemmän kuin itseäsi?

-Eniten pelkää Sinun menettämistäsi.

Jumalaan kätkeytynyt sielu,

mitä se voi enää kaivata

paitsi rakastaa yhä enemmän ja enemmän

ja rakkauteen kaikkensa kätkeneenä

yhä uudelleen ja uudelleen rakastaa Sinua?



Kaikkea vallitsevalta rakkaudelta anon:

Jumalani, johon sieluni on keskittynyt,

voinko tehdä Sinusta ihanan pesän,

miellyttävän levollisen paikan?



















5.


Iloinen rakastunut sydän 
 



Iloinen rakastunut sydän,

yksin Jumalaan keskittynyt ajatus,

joka luopuu jokaisesta olennosta

Hänen hyväkseen,

ja löytää Hänessä kunnian ja

tyytyväisyyden.

Elämällä itsensä unohtaen

ja Jumala läsnä jokaisessa aikeessa

onnellisena ja niin iloisena se matkaa

läpi myrskyisen meren aaltojen.



























6.


Jumalan ylivertainen Kauneus




Oi Kauneus, joka ylittää

kaikki muut kauneudet!

Haavoittamatta Sinä teet kipeää

ja kivutta Sinä hävität

olentojen kiintymykset.



Oi solmu, joka sitoo

nuo kaksi niin erilaista,

miksi Sinä tulet avatuksi

ja vahvistut tiukasti kiinnipitäen

tehden ruhjeet miellyttäviksi?



Sido yhteen se, joka on olento olematon

ja se, joka on Olento ääretön;

Vie päätökseen viemättä päätökseen.

Rakasta ilman pakkoa rakkauteen,

tee mitättömyydestämme suuruutta.






















7.


Huokauksia maanpaossa
 



Jumalani, kuinka murheellinen

onkaan elämä ilman Sinua!

Sinun näkemistäsi kaivaten

unelmoin kuolemasta.



Tämä maallinen vaellus,

kuinka pitkä se onkaan;

Olemassaolo kipua täynnänsä,

kolkko pakolaisuus.

Oi palvottu Mestari,

vie minut pois!

Sinun näkemistäsi kaivaten

unelmoin kuolemasta.



Ankeaa on elämä,

niin katkeraa kuin olla ja voi:

Sielu elämää vailla

on erossa Sinusta.

Oi suloinen Hyvyyteni,

kuinka onneton olenkaan!

Sinun näkemistäsi kaivaten

unelmoin kuolemasta.



Oi sävyisä kuolema,

vapauta näistä tuskista!

Lempeitä ovat sinun iskusi,

jotka vapauttavat sielun.

Oi, Rakkaani, mikä ilo

olisikaan yhdistyä Sinuun!

Sinun näkemistäsi kaivaten

unelmoin kuolemasta.



Maailmallinen rakkaus

kiintyy tähän elämään,

mutta Jumalallinen rakkaus

huokailee tuolle puolen.

Ikuinen Jumala, miten kukaan

voikaan elää ilman Sinua?

Sinun näkemistäsi kaivaten

unelmoin kuolemasta.



Tämä maallinen elämä

on loputon murhe:

Todellinen elämä löydetään

taivaasta ainoastaan,

Jumalani, sallli

minun asua siellä.

Sinun näkemistäsi kaivaten

unelmoin kuolemasta.



Kuka enää pelkäisi

kehonsa kuolemaa,

mikäli juuri siten voi saada

niin suuren nautinnon?

Oi, rakastan Sinua

ainaisesti, Jumalani!

Sinun näkemistäsi kaivaten

unelmoin kuolemasta.



Tuskissaan sieluni

huokailee ja riutuu.

Voi, kuinka kukaan kestää

olla erossa Rakkaastaan?

Oi! Saata loppuunsa jo nyt

tämä kärsimykseni.

Sinun näkemistäsi kaivaten

unelmoin kuolemasta.



Kala, joka kivuissaan

on koukun saaliina:

Kuoleman syleilyssä

sen tuskat päättyvät.

Voi, miten kärsinkään

ilman Sinua, Rakkaintani.

Sinun näkemistäsi kaivaten

unelmoin kuolemasta.



Mestari, sieluni etsii Sinua,

mutta turhaanko?

Ainaisesti näyttäytymättä

Sinä jätät minut kaipaamaan

ahdistuksen keskellä.

Voi! Se kaipaus polttaa rintaani

kunnes huudan jo ääneen:

Sinun näkemistäsi kaivaten

unelmoin kuolemasta.



Jumalani, kun vihdoin astut

sisälle sydämeeni,

silloin suurin pelkoni on

ainostaan Sinun lähtösi.

Tuska koskettaa sisintäni

ja pakottaa minut sanomaan:

Sinun näkemistäsi kaivaten

unelmoin kuolemasta.



Herra, lopeta nyt

tämä pitkä kurjuus.

Lohduta palvelijasi,

joka huokailee Sinun tähtesi.

Murskaa nämä kahleet

ja anna hänen iloita.

Sinun näkemistäsi kaivaten

unelmoin kuolemasta.



Voi ei, Rakas Mestari,

kärsin vain ja ainoastaan

sovittaakseni syntini,

sillä syyllisyyteni on rajaton.

Voi! Jospa kyyneeleni saisivat

sinut kuulemaan minua:

Sinun näkemistäsi kaivaten

unelmoin kuolemasta.























8.


Jumalaa etsimässä 
 



Sielu, sinun täytyy etsiä itseäsi Minussa

ja itsessäsi sinun täytyy etsiä Minua.



Sellaisella taidolla, sielu,

rakkaus kykenee piirtämään sinut Minussa,

että edes nerokkainkaan maalari

ei koskaan pystyisi esittämään

niin taidokasta muotokuvaa.



Rakkauden tähden eläväksi olennoksi

sinut kirjoitettiin kauniisti ja rehellisesti,

sisäänkäynniksi minun kirjoitukseeni;

Vaikka menettäisin sinut, rakkaani,

Sielu, etsi Minua itsessäsi.



Tiedä tarkoin, että sinä löydät

sydämestäni sinun muotokuvasi

niin eläväisesti piirrettynä,

että on ilo nähdä itsensä

sellaisena taideteoksena.



Ja mikäli et tietäisi lainkaan,

mistä etsiä Minua,

älä harhaile sinne tänne;
Sillä jos tahdot löytää Minut,

etsi Minua vain itsestäsi.



Koska olet huoneeni, sielu,

olet taloni ja asuinsijani

ja jos milloinkaan

löydän ovesi lujasti lukossa

sinun varomattomuutesi tähden,

älä etsi Minua itsesi ulkopuolelta,

sillä jo Minun kutsuminen

riittää Minun löytämiseen,

sillä tulen niin nopeasti kuin suinkin,

etsi Minua vain itsestäsi
 










9.



Kärsivällisyyden voima
 



Älä anna minkään huolettaa sinua,

älä anna minkään pelottaa sinua.

Kaikki on katoavaista.

Jumala yksin on muuttumaton.

Kärsivällisyys

saavuttaa kaiken.

Kenellä on Jumala,

häneltä ei mitään puutu.

Yksin Jumala on riittävästi.















10.



Matkalla kotia kohti

 



Sallittakoon meidän matkata taivasta kohti,

Karmelin nunnat.



Kuoletettuina, nöyrinä, halveksittuina

kävelkäämme.

Lohdutukset syrjään sysättyinä,

Karmelin nunnat.



Ilman vastalauseita sallittakoon meidän kulkea

kohti luvattua kuuliaisuutta,

meidän lohdullista päämääräämme,

Karmelin nunnat.



Köyhyys on polkumme,

sillä juuri sitä tietä pitkin tuli Hän,

meidän Taivaallinen Keisarimme,

Karmelin nunnat.



Äärettömästi meitä rakastava

Jumalamme kutsuu:

Luottavaisina Häntä seuratkaamme,

Karmelin nunnat.



Rakkaus itsensä korvensi,

Hän, joka syntyi väristen

ja verhoutui ihmisyyteemme,

Karmelin nunnat.



Kiiruhtakamme tähän runsauteen,

jossa puutetta ja murhetta

ei ikinä enää ole,

Karmelin nunnat.



Elia, meidän isämme, johtaa meitä

ja itsemme kieltäen me seuraamme häntä

väkevästi ja innoittuneina,

Karmelin nunnat.



Oman tahtomme hyläten

me unelmoimme saavamme

Elisan kaltaisen hengen,

Karmelin nunnat.






Gian Lorenzo Bernini: L'Estasi di Santa Teresa, 1647–52. Santa Maria della Vittoria-kappeli, Rooma.